Mikä saa monen nuoren urheilijan lopettamaan urheilu-uransa ehkä ennen aikojaan?
Erilaisia vastauksia on varmasti yhtä paljon kuin on nuoria urheilijoita, mutta itse olen törmännyt useasti yhteen mahdollisesti merkittävään tekijään nimeltään motivaatio.
Kirjoitan parhaillaan kandityötä nuorten urheilijoiden motivaatioon vaikuttavista tekijöistä. Selvitän myös nuorten urheilijoiden aiempia kokemusia psyykkisen valmennuksen vaikutuksesta heidän motivaatioon. Tutkimuksia selaillessani olen törmännyt useaan eri artikkeliin, joissa painotetaan sisäisen motivaation tukemista varsinkin nuorilla urheilijoilla. Mikäli halutaan, että nuoret jatkavat urheilun parissa vastoinkäymisistä ja haastavista tilanteista huolimatta, täytyy valmennuksen pyrkiä edistämään urheilijoiden sisäistä motivaatiota. Koska sisäinen motivaatio nimensä mukaan lähtee urheilijasta itse, ei siihen välttämättä pysty ulkopuolinen henkilö täysin vaikuttamaan. Sisäistä motivaatiota voi ja kannattaa kuitenkin tukea ja pyrkiä edistämään!
Vaikka puhunkin nyt vain sisäisestä motivaatiosta, ei ulkoinen motivaatio ole aina lainkaan huono asia. Välillä ulkoinen motivaatio on hyvinkin hyödyllinen! Ulkoinen ja sisäinen motivaatio eivät myöskään ole toisiaan täysin poissulkevia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jos urheilija tähtää lajinsa huipulle, hän tarvitsee intohimoa ja sisäistä tahdon voimaa kehittyä ja onnistua. Tämän takia sisäisen motivaation tukeminen jo nuorena on mielestäni tärkeää.
Alla muutama esimerkki siitä, kuinka valmentajat voivat pyrkiä edistämään urheilijoiden motivaatiota jo urheilu-uran alkutaipaleilla.
1) Varmistamalla, että nuori saa onnistumisen kokemuksia ja ns. kyvykkyyden tunnetta harjoituksissa. Se lisää nuoren itseluottamusta ja sitä kautta nuori ei lannistu, vaikka joskus epäonnistuukin. Toisaalta on myös tärkeää tarjota nuorille urheilijolle tarpeeksi haastetta. Liian helpot harjoitukset voivat nopeasti laskea motivaatiota.
2) Varmistamalla, että nuorella on autonomian tunnetta. Näin nuori kokee, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin esimerkiksi harjoituksissa ja, että hän toimii vapaaehtoisesti ilman ulkoista painostusta.
3) Varmistaa, että jokainen joukkueessa kokee olevansa tärkeä osa ryhmää ja, että jokainen tietää oman roolinsa. Yksilölajeissa on hyvä varmistaa, että nuori kokee kuuluvansa esimerkiksi omaan urheiluseuraansa ja, että hänellä on tukijoukot ympärillään.
4) Luomalla harjoituksiin rento, hauska ja nautinnollinen ilmapiiri! Tämä ei tarkoita sitä, että jokainen harjoitus pitäisi tuntua hauskalta ja, että kokoajan pitäisi vitsailla ja nauraa. Tarkoitan tällä sitä, että kun joukkueen ilmapiiri on hyvä, turvallinen ja "rempseä", auttaa se urheilijoita jaksamaan myös vaikeiden ja raskaiden harjoitusten tekemistä, mitkä ovat kehittymisen kannalta joskus välttämättömiä.
5) Luomalla virheet salliva ilmapiiri. Itse huolestuisin, jos olisin valmentaja ja kukaan pelaajistani ei tekisi harjoituksissa tai peleissä virheitä. Se voisi viitata siihen, että riskejä ei oteta ja, että pelataan mielummin varman päälle. Tällainen pelaaminen taas voisi johtua virheiden tekemisen pelosta. Kun otetaan varman päälle ja harjoitellaan jatkuvasti mukavuusalueella ei kehitystä tietyn ajan jälkeen enää tapahdu. Mielestäni olisi siis hyvä kannustaa nuoria siihen ajatukseen, että kun virhe tapahtuu se on hyvä asia! Silloin urheilija oli rohkea, kokeili jotain uutta ja haastoi itseään. Tämä mahdollistaa kehittymisen ja urheilijan potentiaalin nousun. Tottakai joskus virheiden tekeminen johtuu muustakin kuin itsensä haastamisesta, mutta joka tapauksessa virheitä sallivaan ilmapiiriin on hyvä panostaa!😄